Pääsykoeblogi suosittelee: Suuntana sairaala

Pehmis haaveilee sairaanhoitajan ammatista ja on tällä hetkellä työharjoittelussa sairaalassa. Tuoreimmassa kirjoituksessaan hän kertoo, miten pääsykokeet sujuivat.

Suosittelen Suuntana sairaala -blogia kaikille sairaanhoitajiksi suuntaaville!


Pääsykoelukemisen ongelmia: "Aloitan sitten huomenna"




Aloittaminen on yleensä se vaikein asia, monessakin tilanteessa. Mutta vaikeaa se on varsinkin pääsykokeisiin lukiessa. Oletko huomannut itse käyttäneesi seuraavia lauseita? "Aloitan sitten ensi maanantaina." "Onhan tässä vielä aikaa, ensi viikolla sitten."


Miten aloittaa pääsykokeisiin valmistautuminen?

Kun päätät aloittaa, niin aloita heti. Sinulla ei välttämättä ole nyt heti aikaa lukea kirjaa samalta istumalta, mutta jotain voit tehdä. Seuraavilla askeleilla laitat lukemisprojektisi alkuun:
  • Osta pääsykoekirja, jos se on jo julkaistu
  • Päätä milloin aloitat täysipainoisen valmistautumisen ja merkitse päivämäärä kalenteriini
  • Suunnittele mitä erilaisia opiskelutekniikoita voisit käyttää
  • Tutustu vanhoihin pääsykokeisiin, jos se on mahdollista
  • Jos sinulla on jo pääsykoekirja, selaa se nopeasti lävitse
  • Jos aikaa on enemmän, lue johdanto, sisällysluettelo ja päätösluku
Tee jokin yllämainituista seikoista jo tänään! Nyt heti. Olet sitten ottanut ensimmäisen askeleesi kohti pääsykokeita.

Pääsykoeblogi suosittelee: Minusta tulee kätilö!

Oletko haaveillut kätilön urasta? Vai mietitkö olisiko sinusta alalle? Mintukka kirjoittaa Minusta tulee kätilö! -blogiinsa omasta opiskelustaan. Suosittelen kaikille, joita ala kiinnostaa.

R. Susikoski: Johdatuksen jälkeen




Puolitoista kuukautta oikeustieteen opintoja takana. Miltä nyt tuntuu?

Ensimmäiset kaksi viikkoa meni orientoinnin ja bileiden merkeissä. Tiedekunnan oppiaineiden esittelyt jäivät väliin, kun aamuyöstä kotiin raahauduttua ei jaksanut ihan kahdeksaksi mennä yliopistolle. Orientoinnin hyödyt jäivät muutenkin hieman ohueksi. Lakikirjakoulutus oli tietysti tärkeä, mutta lakikirjan käytön tentissä oppii vasta käytännössä ja sallitut materiaalit on kerrottu opinto-oppaassa. Opinto-opas on muutenkin erittäin kätevä opus, sieltä löytyy vaivatta tieto kaikista kursseista ja tenttiaikataulu.

Muutaman viikon jaksoin vielä bileitä, mutta phuksisitsien jälkeen tuntui ettei niissä ole enää mitään uutta tarjottavaa. Aina samalla kaavalla samoissa tiloissa. Ehkä myöhemmin taas, kun tulee uusia teemoja ja varsinkin pikkujouluja odotan innolla.

Kahden viikon orientoinnin jälkeen alkoi vihdoin ja viimein se kauan odotettu ensimmäinen oikea kurssi. Kyseessä oli Oikeudellisen ajattelun perusteet, yhdentoista opintopisteen hirviö, joka sisälsi luentoja oikeuden yleistieteiden alueelta ja vähän muutakin. Oikeushistoria, oikeussosiologia, valtiosääntöoikeus, EU-oikeus, oikeustaloustiede, oikeusteoria ja lakimiesetiikka. Alue oli laaja, mutta kurssi oli suunniteltu pehmeäksi niin, että luennoilla aktiivisesti käymällä saisi lähes kaikki tarvittavat tiedot tentin suorittamiseen. Suurin osa aiheista oli mielenkiintoisia ja lisämateriaalia ahmi mielellään, joten tentti ei ollut kovin vaikea.

Samalla viikolla kävin myös ympäristöoikeuden tentissä, joka oikeasti tulisi vasta toisena vuotena, mutta koska ympäristö oli yksi valintakoekirjoista, ajattelin että voisi kokeilla sitä jo nyt. Osa alueesta jäi lukematta, mutta tentti ei vaikuttanut hirveän vaikealta. On todennäköistä etten pääse siitä nyt läpi, mutta joulukuussa teen sen sitten uudestaan ja sillä kertaa luen koko alueen. Oli myös mukava huomata miten paljon hyötyä lakikirjasta on tentissä. Sieltä löytyi suoraan asioita, joista ei muuten ollut hajuakaan.

Ammattikorkeakoulussa olin linjalla, johon otettiin käytännössä kaikki halukkaat jotka vain osasivat nimensä kirjoittaa. Oikikseen useimpien täytyy tehdä hieman enemmän töitä ja oletinkin että kahdensadan phuksin joukkoon olisi valikoitunut hieman homogeenisempi porukka. Toisaalta monipuolisuus on erittäin hyvä asia ja joukosta kyllä löytyy ne samanhenkiset aivan varmasti, jopa minulle, jonka sosiaalisuus on valikoivaa sorttia. Mutta kyllä siellä kaiken maailman hössöttäjiäkin on.

Nyt, kaksi viikkoa vapaata ja sitten ensimmäisten aineopintojen pariin. Tiedossa oikeushistoriaa.


Ilona: Poliittista politiikan tutkimuksen opiskelua



Ilona opiskelee pääaineenaan valtio-oppia. Hän kertoo opiskeluistaan kerran kuukaudessa. Muut Ilonan jutut löydät täältä.


Melkein kaksi kuukautta on mennyt ikään kuin yhdessä hujauksessa. Fuksirientojen jälkeen on onneksi ollut aikaa ihan jopa opiskellakin. Tosin niistä fuksiriennoistakin riittäisi vaikka minkälaisia juttuja…

Minä kuitenkin voisin kertoa vähän ajatuksiani politiikan tutkimuksen opiskelusta. Heti ensi kädessä huomasin, että koko alakin on aika politisoitunut. Tietenkin ehkä arvattavissakin on, että osa politiikkaa opiskelevista haluaa ”isona” itse politiikoiksi. Merkittävä osa meidän opiskelijoista on puolueiden ja/tai muiden organisaatioiden (nuoriso)jäseniä.

Omasta puolestani voin sanoa suoraan, ettei minua kiinnosta puolue- tai ylipäätänsä päivänpolitiikka käytännössä yhtään. Minulla ei ole minkäänlaisia suuria aatteita joita ajaa, en voisi kuvitella itseäni politiikan uralle ns. tekijäksi. Pysyn todellakin hiljaa kun puhutaan päivänpolitiikasta.

Oma kiinnostukseni politiikkaan johtuu ihan muualta, esimerkiksi sellaisista asioista kuin valta, identiteetti ja kulttuuri. Maailma on periaatteessa täynnä kaikkea mitä olisi mielenkiintoista tutkia kansainvälisten suhteiden puitteissa.

Kuitenkin olen tässä nyt itseäni tuuppimassa erittäin byrokraattiseen tutkintoon ja olen sanonut monta kertaa ääneenkin, että tahdon isona virkamieheksi. Myönnän kyllä sen, että se on osittain rohkeuden puutetta. Tähänastisista politiikan opinnoista voisin sanoa, että niin sanotusti ”päntättävää” on aika vähän. Muiden ajatuksia kuunnellaan ja luetaan ja pohditaan. Jos jaksetaan.

Itsestäni nimittäin tuntuu, että motivaatio on aika hukassa, kun ei ole kauheasti mitään konkreettista opeteltavaa.  Toisaalta, totta toinen puoli – joidenkin jättiopusten tahkoaminen sanasta sanaan ei ole se mitä etsin.

Nyt kuitenkin pahasti näyttää siltä, että keväällä täällä luetaan hallinto-oikeuden, hallintotieteen, kunnallisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden tenttien lisäksi oikeustieteellisen pääsykokeeseen. Yhteiskuntatieteiden maisteri + oikeusnotaari/oikeustieteiden maisteri = olen tulevaisuuden superbyrokraatti.
.


Marissa: Erään kirjallisuuden opiskelijan viikko




Olen Marissa, 22-vuotias kirjallisuuden opiskelija. Kerron kirjallisuuden opiskeluun liittyvistä asioista n. kerran kuussa, joskus useamminkin. Enemmän arkisempia opiskelukokemuksia ja yksityiselämää voi seurata blogissani osoitteessa: http://cafepourlesidiots.org/.

On tullut aika konkreettisesti esittää, miltä kirjallisuuden opiskelijan viikko yliopistolla mahdollisesti voi sisältää. Olen tänä syksynä aloittanut pääaineeni sekä yhden sivuaineen aineopinnot, eli lukujärjestykseni poikkeaa jossain määrin perusopintotasolla eli ensimmäistä vuotta opiskelevien viikko-ohjelmasta.

Maanantaisin raahaudun yliopistolle kiitettävästi jo kello yhdeksäksi. Aamulla on ensin kolmituntinen rupeama luovan kirjoittamisen kurssia, joka jatkuu kahden tunnin tauon jälkeen vielä kello kahdesta viiteen. Aiheina ovat proosa ja lyriikka. Yleensä olen kontaktiopetuksesta niin poikkikulunut, etten jaksa illalla tehdä mitään kovin fiksua tai olla skarppina.

Tiistaisin ensimmäinen ja ainoa luentokurssi (Kirjallisuustieteen tutkimussuuntaukset II) alkaa kello kymmenen ja päättyy kahdeltatoista. Tämä onkin ainoa selkeästi kirjallisuudenopintoihini kuuluva kurssi, joka minulla tänä syksynä on, (ja kaikista syksyn kursseistani ehdottomasti puuduttavin, voin sanoa). Loppupäivä onkin sopivasti vapaa, joten yleensä tiistaisin käyn töissä tai teen etätehtäviä kotoa käsin.

Keskiviikkoaamut alkavat maanantain tavoin kello yhdeksältä ja tällä kertaa luovan kirjoittamisen seminaarilla. Sen jälkeen siirryn Turun Kirjakahvilaan työskentelemään ja tuulettamaan aivojani muutaman tunnin ajaksi. (Kirjakahvila toimii vapaaehtoistyöllä, joten rahallisesti en tästä kostu, lasken toiminnan ennemmin harrastuksen, sosiaalisten suhteiden sekä työkokemuksen kannalta merkittäväksi.) Päivä päättyy virallisesti kello kolme, jolloin voin lampsia kotiin. Keskiviikko on myös suosittu deadlinepäivä, joten yleensä saan huhkia sekä tiistain että keskiviikon, jotta saan iltaan mennessä palautettua kaikki tarvittavat tehtävät. Tämä ei sinänsä minua haittaa, sillä nautin paljon itsenäisestä opiskelusta.

Torstaisin aamupäivä sujuu mukavasti etätehtäviä tehden tai tenttiin lukien, sillä aamuvuoroja minulla ei töissä juuri ole. Loppupäivä kuluukin sitten yliopistolla: iltapäivällä minulla on luentoja sekä kontaktiopetusta kello kahdesta kuuteen Kritiikkikurssin muodossa. Tämän jälkeen käyn vielä luovan kirjoittamisen luennoilla "Kirjallisuus ja yhteiskunta" klo 18-20 välisenä aikana.

Perjantait ovat vapaita, ellei ole sitten tenttipäivä. Perjantai on keskiviikon tavoin suosittu palautuspäivä, joten yleensä hikoan esseiden parissa tai saatan olla töissä. Harvemmin laittavat työvuoroa perjantaille, mikä on ihan hyvä, sillä viikon jälkeen on aina mukava rentoutua, kun viimeiset tehtävät on lähetetty tarkastajille ajallaan.

Viikonloppuisin etenkin lauantai on lähes poikkeuksetta työpäivä. Loppuillan vietän rentoutuen, jotta jaksan sunnuntaina taas työstää etätehtäviä, lukea tenttiin tai tehdä muuta yliopistollisten velvollisuuksien piiriin liittyvää.

Tämän viikko-ohjelman lisäksi suoritan yhtä virtuaalikurssia, jossa luen internetistä vaadittavan materiaalin, keskustelen muiden kurssilaisten kanssa foorumilla ja palautan vaadittavat tehtävät vastaavalle opettajalle ajallaan. Virtuaalikurssilla edetään puolentoista viikon aikataulutuksessa, jossa yksi "luentokerta" kestää 1,5 viikkoa. Kurssi on osaltaan työläs, eli mielleyhtymä "virtuaalikurssi = ei töitä ollenkaan" on täysin harhaanjohdettu.

Kuten mainitsin, viikossani suoraan kirjallisuustieteen opintokokonaisuuteen kuuluvia opintoja on pelkästään tiistain kaksituntinen luento: Kirjallisuustieteen tutkimussuuntaukset II. Torstain Kritiikkikurssin sekä virtuaalikurssin mahdutan kirjallisuusopintojeni vapaiden opintojen kohtaan, vaikka ne eivät suoranaisesti käsittele kirjallisuudentutkimusta juurikaan.

Selkeästi suurimman osan viikkoaikataulustani syö sivuaineopinnot: luovan kirjoittamisen aineopinnot, joita on joka viikko yhdentoista tunnin verran plus harjoitustyöt, joita tulee joka kurssista ja melkein joka kokoontumiskerralla. Näin ollen normaali deadlinemäärä yhdelle viikolle vaihtelee noin neljän ja kuuden palautuksen välillä.

Halusin esitellä täällä viikkolukujärjestykseni kahdesta syystä. Ensinnäkin haluan yliopistoon, (ja ehkä jopa kirjallisuuden opiskelusta haaveileville) osoittaa, miltä viikko-ohjelma voi esimerkiksi näyttää ja miten se koostuu. Tärkeintä yliopistossa on heti jättää pois lukiossa, (tai muussa opinahjossa) omaksuttu päivärytmi "koulussa klo 8-16 plus kotiläksyt". Etenkin taiteentutkimuksen laitoksen opetus poikkeaa tästä totutusta mallista radikaalisti - ja varmasti moni muukin laitos. Toiseksi halusin näyttää, kuinka suuri merkitys sivuaineopinnoilla on opiskelijalle. Saattaa helposti mennä vuosi ja toinenkin, jolloin omat pääaineopinnot saattavat jäädä katkolle tai syrjään dominoivan sivuaineen tai ihan opetustarjonnan vähyyden vuoksi.
.

Pääsykoelukemisen ongelmia: Itsekurin puute



Pääsykokeisiin lukeminen ei ole aina ihan helppoa tai yksinkertaista. Kun opiskelupaikkaa ei saa, tulee miettineeksi mikä meni vikaan. Tässä juttusarjassa kartoitan pääsykoelukemisen yleisimpiä ongelmia. Ja annan tietysti myös vinkkejä vaikeuksien voittamiseen!


Itsekuri

Pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii hyvää itsekuria. Osallistuit sitten valmennuskurssille tai ahkeroit yksiksesi kirjastossa. Itsekuri on se, mikä saa sinut lukemaan vaikka ei kauheasti huvittaisi. Se saa sinut taivaltamaan kirjaston lukusaliin kaatosateessa. Itsekuri auttaa sinua saavuttamaan unelmiesi opiskelupaikan.


Aina ei jaksa

Aina ei huvita, jaksa tai pysty. Itsekuria ei ole nimeksikään kun jäät mieluummin sohvalle katsomaan saippuaoopperoita, kuin lähtisi lukemaan pääsykoekirjaa. Tiedät kuitenkin, että lääketieteen pääsykokeessa harvemmin kysytään kenen kanssa Ridge tällä hetkellä seurusteleekaan. Sinun täytyykin ottaa itseäsi niskasta kiinni, jotta opiskelisit ahkerasti ja saavuttaisit opiskelupaikan yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta.


Mitä tehdä kun itsekuri on huono?

  • Hanki lukuseuraa. Etsi samaan pääsykokeeseen pänttääviä ihmisiä. Tai sovi eri kokeeseen lukevan ystäväsi kanssa yhteistyöstä. Lukekaa yhdessä kotona tai kirjastossa. Lähettäkää toisillenne kerran viikossa sähköpostia, jossa raportoitte urakkanne edistymisestä. Sopikaa leffaillasta, jos olette viikon aikana saavuttaneet tavoitteenne.
  • Lue siellä missä pystyt keskittymään. Jos kotona tietokone, jääkaappi ja televisio houkuttelevat, lähde opiskelemaan kirjaston tai yliopiston lukusaliin. Mitä vähemmän häiriötekijöitä, sen parempi.
  • Aloita lukemalla 5 minuuttia. Anna sitten itsellesi palkinnoksi vaikkapa suklaapatukka. Lue sitten 15 minuuttia ja palkitse itsesi tauolla. Seuraavaksi lue 30 minuutin pätkissä, pitäen välissä vartin tauot. Kasvata lukuaikaa hiljalleen, mutta maksimissaan 1,5 tuntiin. Taukojakin kuuluu pitää.
  • Päätä minkä palkinnon voit lunastaa kun pääsykoe on ohitse. Onko se matka, dvd-boxi vai uusi vaate? Mitä tahansa, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Aina kun lukeminen maistuu puulta, mieti tulevaa palkintoasi.

Lyhyesti sanottuna: Opiskele kaverin kanssa, lue paikassa jossa pystyt keskittymään, aloita vähitellen ja palkitse itsesi lopuksi! (Ja vähän välissäkin)
.


Pääsykoeblogi suosittelee

Aiotko hakea Iso Britanniaan opiskelemaan? Siinä tapauksessa lue mitä Tiina kirjoittaa blogissaan hakuprosessista. Hänen blogiinsa Tiina Rambles kannattaa tutustua kaikki Britteihin tai psykologiaa opiskelemaan haluavat.

Design by Wpthemedesigner. Converted To Blogger Template By Anshul .