Olen Marissa, 22-vuotias kirjallisuuden opiskelija. Kerron kirjallisuuden opiskeluun liittyvistä asioista n. kerran kuussa, joskus useamminkin. Enemmän arkisempia opiskelukokemuksia ja yksityiselämää voi seurata blogissani osoitteessa: http://cafepourlesidiots.org/.
Suuri osa uusista opiskelijoista on jo aloittanut lukuvuotensa. Haluaisin toivottaa kaikille onnea opiskelupaikan saavuttamisesta ja voimia tulevaa syksyä varten. Monia varmasti mietityttää uudet kuviot ja oman paikan etsiminen saattaa viedä hetken aikaa. Haluaisin muistuttaa uusia oppilaita, (ja mahdollisesti myös hälventää epävarmuuksia) tuomalla esiin muutaman asian, jotka saattavat fukseja askarruttaa.
Ensinnäkin, myytti kirjallisuuden opiskelijoista kaiken tietävinä lukutoukkina on harhaanjohtava. Ei tarvitse säikähtää, mikäli ei ole jo lukenut kaikkia klassikoita ja muita ääneen lausumattoman lain määrittelemiä must read -kirjoja. Huonon lukio-opetuksen takia, (kävin vanhan opetussuunnitelman mukaiset kurssit, mutta kirjoitin uuden opsin mukaiset ylioppilaskirjoitukset) en tiennyt mitään esimerkiksi Tuntemattomasta sotilaasta, Leena Krohnista tai oikeastaan mistään lähellekään klassikkoasemaa nousseesta teoksesta. Olin lähinnä keskittynyt lukemaan vähän, mutta omasta mielestäni arvokasta, (ja joskus jopa hieman "hömpähtävää") nykykirjallisuutta.
Monet yliopiston henkilökunnasta myös painottavat sopivien sivuaineiden valitsemisesta ja mielellään jo yhden aloittamista heti ensimmäisenä opiskeluvuotena. Rajoitetuissa sivuaineissa kokeet ovat jo usein lukuvuoden alussa ja jotkut sivuaineet tarvitsevat harjoittelua, esimerkiksi jos haluaa sivuaineeksi kielen, josta ei ole aiempaa varmaa opiskelupohjaa, kannattaa opiskelijan käydä kielikurssien kursseilla täydentämässä kielitaitoaan ennen sivuainekoetta.
Jos opiskelija kuitenkin onnistuu ohittamaan sivuainekokeet ja jää ensimmäisenä vuonna ilman oikeutta suorittaa opintokokonaisuutta, ei sitä kannata ottaa liian raskaasti: opiskeltavaa löytyy aina ja Kelan vaatima opintopistemäärän saa helposti kasaan pienillä järjestelyillä. Ensin kannattaa tarkistaa, mitä vapaita sivuaineita yliopisto tarjoaa, eikä kannata pelätä tiedekuntarajojen ylitystä, se on tiettyyn pisteeseen asti sallittua, mikäli toisesta tiedekunnasta löytää jotain itseään kiinnostavaa. Mikäli mikään vapailla markkinoilla oleva oppiaine ei kiinnosta, voi aina tarkistaa, onko niissä mielekkäissä rajoitetuissa sivuaineissa joitain kaikille vapaita luentoja. Harvemmin oppiaine sulkee ovet täydellisesti ulkopuolisilta. Näin opiskelija saa tietoa ja harjoitusta jo ensimmäisenä vuonna seuraavaa pidettävää sivuainekoetta varten.
Jos taas on epävarma siitä, mitä sivuaineita kannattaisi ottaa, voi käyttää vuoden huoletta tutustuakseen eri oppiaineiden kotisivuihin, käymällä vapailla luennoilla ja hyödyntämällä yliopiston tarjoamia seminaareja ja tiedekuntien tai laitosten yhteisiä ja yleensä aika poikkitieteellisiäkin kursseja. Missään nimessä ei kannata kauhistella sitä, mikäli jää ilman varmaa sivuainetta ensimmäisen vuoden ajaksi, sillä sivuaineen hankkiminen jo ensimmäisenä vuotena on ennemmin kehotus kuin käsky.
Kannatan siis kaikkia fukseja, pääaineesta ja tiedekunnasta huolimatta, nauttimaan syksystä, uudesta opiskelupaikasta ja olematta stressaamatta uusista kuvioista liikaa. Kunhan tietää, missä milloinkin kannattaa olla, (se ei vaadi loppujen lopuksi paljon) se riittää aluksi aivan mainiosti. Ja rutiini yliopistollisiin tehtäviin karttuu kokemuksen myötä. Sitä ei voi oppia mistään oppaasta.
