Olen Marissa, 22-vuotias kirjallisuuden opiskelija. Kerron kirjallisuuden opiskeluun liittyvistä asioista n. kerran kuussa, joskus useamminkin. Enemmän arkisempia opiskelukokemuksia ja yksityiselämää voi seurata blogissani osoitteessa: http://cafepourlesidiots.org/.
Moni ahkera kirjaston tai kirjakaupan kanta-asiakas päätyy opiskelemaan taiteen tutkimuksen laitokselle ulkopuoliselle alalle. Osa sanoo pitävänsä tiukkaa rajaa työn ja harrastuksen välillä, toiset taas eivät koe kirjallisuutta viihdettä kummempana ja sitten on se pieni joukko, joka epäröi omaa suhdettaan taiteisiin ja taiteen tutkimukseen. He rakastavat lukemista ja kirjoja, mutta pelkäävät pilaavansa ainutlaatuisen suhteensa kirjallisuuteen muuttamalla sen tieteeksi.
Voi ajatella että kirjallisuustiede, (vaikka sitä "tieteeksi" kutsutaan) ei ole loppujen lopuksi niin nihkeää teoretisoimista kuin voisi kuvitella. Yleensäkin voi pohtia kysymystä, kuinka paljon taidetta voi ylipäätään teoretisoida. Eikö se aina pysy taiteena, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Nämä taiteen rajat, kysymykset ja teoriat ovat häilyvärajaisia jopa siinä määrin, että taiteen tutkimus tieteenä on aiemmin kyseenalaistettu ja varmasti niin tekevät vieläkin jotkut epäuskoiset.
Itse en ole menettänyt viatonta lukemisen riemuani karmeiden tiedesuuntausten vyöryessä yli. Sen sijaan, että kirjallisuustieteen opiskeleminen teoretisoisi tai valjastaisi lukemiseni johonkin tiettyyn ylevämpään lukemisen tasoon, se ennemmin avaa minulle lukuisia uusia näkökulmia ja antaa enemmän inspiraatiota lukea yhä erilaisempia kirjoja ja yhä erilaisemmista näkökulmista. Ainoa ero, mikä nykyisin koristaa omaa lukemistani on se, että vapaa-ajalla ei ehkä ehdi lukea niin paljon kuin ennen, (tosin sitäkin antoisampaa kirjallisuutta, nyt kun sitä enemmän tuntee) sekä se, että tenttiteoksia päntättäessä lukeminen on muuttunut askelta keskittyneemmäksi prosessiksi, mikä on itsessään vain positiivinen asia.
Olen itse asiassa todella tyytyväinen opiskelun tuomaan muutokseen lukutottumuksissani sillä aiemmin olin todella nirso lukija. Joskus saattoi mennä viikkojakin kun valitsin kirjaa, jonka piti tietysti olla lukemisen arvoinen, muuten siihen ei ollut koskemista. Nykyisin olen kirjojen suhteen kaikkiruokainen ja pääasia on se, että katsoessani kirjallisuutta osaksi tieteellisten lasien läpi onnistun löytämään kirjoista paljon sellaista, jotka ohittaisin välinpitämättömästi olankohautuksella ilman opiskelujeni tuomaa tietoa. Ymmärrän kirjallisuutta sekä taiteelliselta että tieteelliseltä kannalta enemmän nyt kuin kaksi vuotta sitten ja minusta se on yksinomaan antoisa muutos ? ei missään nimessä lukuharrastusta häiritsevä.
