Annan tarina siitä, miten hän pääsi opiskelemaan pohjoismaisia kieliä.
Lukiossa aloin yllättäen pärjäämään ruotsin kielessä erittäin hyvin. Lukion opo varoitteli, että olisin yliopistossa ongelmissa jos ruotsia opiskelemaan pääsisin, kun en muissa kieliaineissa ollut pärjännyt kovinkaan kummoisesti ja sivuaineen hankkiminen olisi silloin hyvin vaikeaa. Pidin kuitenkin pääni ja hain Tampereen ja Vaasan yliopistoihin ruotsia lukemaan.
Yo-kokeiden jälkeen aloin suomentamaan sanasta sanaan ruotsin pääsykoekirjaa vihkoon, sillä ajattelin oppivani samalla uusia sanoja. Homma vain oli tappavan puuduttavaa ja kesti iäisyyden, kenellekään en sellaista metodia suosittele, mutta lukion jälkeen olivat omat opiskelutaitoni vielä liian huterat. Luullakseni en pääsykoekirjaa sinä vuonna ehtinyt lukemaan kuin kerran kääntämisen päälle. Pääsykoe oli melko vaikean tuntuinen Tampereella, mutta olisin päässyt Tampereellekin, (kakkosvaihtoehtooni) varasijalle, kenties jopa sisään.
Vaasan kokeessa oli suositeltu luettavaksi haastavampi kielioppikirja, mutten sitä ehtinyt lukemaan. Kokeessa tietenkin lätkäistiin kysymykset heti kirjan ensimmäisen sivun kielioppiasioiden pohjalta- enkä osannut vastata! Silloin kyllä harmitti, mutta yritin parhaani, sillä ajattelin etten ainakaan häviä mitään yrittäessäni. Sisään silti Vaasaan mentiin kirkkaasti. Huomasin pian sisäänpääsyn jälkeen, ettei Vaasa ole minua varten ja lopetin kevään alkaessa opiskelut. Olin saanut vain muutaman ruotsin kurssin suoritettua, mutta oli niissäkin varmaan kielitaito petraantunut.
Näiden kerättyjen tietojen turvin aloin valmistautumaan uudelleen Tampereen yliopiston pääsykokeeseen, suunnilleen samoihin aikoihin kuin edellisvuonnakin. Pääsykoekirja oli vaihtunut matkan aikana, joten edellisvuoden pänttäämisestä saavutettu hyöty jäi vähäiseksi. Pikkuisen pääsykoekirjan taisin lukea noin kolmeen kertaan, samoin useaan kertaan tuli kerrattua muistiinpanot joita kirjasta olin tehnyt. Lisäksi luin lukion kielioppikirjaa.
Menin todella luottavaisin mielin pääsykokeeseen ja tsemppasin itseäni henkisesti ennen koetilanteen alkua ajattelemalla, että todellakin osaan tämän homman! Kokeessa kysyttiin paljon samaa kuin edellisvuonna, mutten ollut tätä valmistautuessani huomioinut mitenkään. Siltikin koe tuntui erittäin helpolta ja olin melkeinpä täysin varma kokeen jälkeen, että sisään menen. Ja niin meninkin! Onnistuin tavoitteessa kokonaan ilman valmennuskurssia ja netin tarjoamia vinkkejä. Yo-todistukseni oli kyllä melko hyvä ja välivuoden aikana korotin yhtä arvosanaa sisäänpääsyä maksimoidakseni. Ruotsin kielessä en edes ollut erityisen harrastunut, en esim. koko lukion aikana tehnyt pätkääkään ylimääräistä oppimisen eteen, kurssikirjat ja vaaditun kieliopin vain luin aikanaan hyvin eri kursseilla.
Opiskelu oli kovaa työtä, paljon ikäviä käännöksiä ja kuivia tieteellisiä tutkimuksia. Sisulla kuitenkin painoin opinnot loppuun saakka, vaikka välillä teki mieli heittää pyyhe kehään. Kuten opo oli varoitellut, toisen kieliaineen puuttuminen oli paha ongelma työllistymistä ajatellen. Jouduin petraamaan kielitaitoani paljon muutaman vuoden ajan kielikeskuksen kursseilla, ennen kuin uskaltauduin erääseen sivuainetasokokeeseen ja tässä meni aikaa hukkaan. Itse sivuaineen opiskelu kuitenkin sujui odotettua paremmin ja valmistuin kielten opettajaksi.
Suosittelen kuitenkin kaikkia kieliä opiskelemaan halajavia ja etenkin kielten opettajaksi aikana miettimään tuota sivuainetta hyvissä ajoin (mielellään jo lukion aikana) ja panostamaan muihinkin kieliin kuin haluttuun pääaineeseen, sillä muutoin opiskelu voi viivästyä suotta.
