Puolitoista kuukautta oikeustieteen opintoja takana. Miltä nyt tuntuu?
Ensimmäiset kaksi viikkoa meni orientoinnin ja bileiden merkeissä. Tiedekunnan oppiaineiden esittelyt jäivät väliin, kun aamuyöstä kotiin raahauduttua ei jaksanut ihan kahdeksaksi mennä yliopistolle. Orientoinnin hyödyt jäivät muutenkin hieman ohueksi. Lakikirjakoulutus oli tietysti tärkeä, mutta lakikirjan käytön tentissä oppii vasta käytännössä ja sallitut materiaalit on kerrottu opinto-oppaassa. Opinto-opas on muutenkin erittäin kätevä opus, sieltä löytyy vaivatta tieto kaikista kursseista ja tenttiaikataulu.
Muutaman viikon jaksoin vielä bileitä, mutta phuksisitsien jälkeen tuntui ettei niissä ole enää mitään uutta tarjottavaa. Aina samalla kaavalla samoissa tiloissa. Ehkä myöhemmin taas, kun tulee uusia teemoja ja varsinkin pikkujouluja odotan innolla.
Kahden viikon orientoinnin jälkeen alkoi vihdoin ja viimein se kauan odotettu ensimmäinen oikea kurssi. Kyseessä oli Oikeudellisen ajattelun perusteet, yhdentoista opintopisteen hirviö, joka sisälsi luentoja oikeuden yleistieteiden alueelta ja vähän muutakin. Oikeushistoria, oikeussosiologia, valtiosääntöoikeus, EU-oikeus, oikeustaloustiede, oikeusteoria ja lakimiesetiikka. Alue oli laaja, mutta kurssi oli suunniteltu pehmeäksi niin, että luennoilla aktiivisesti käymällä saisi lähes kaikki tarvittavat tiedot tentin suorittamiseen. Suurin osa aiheista oli mielenkiintoisia ja lisämateriaalia ahmi mielellään, joten tentti ei ollut kovin vaikea.
Samalla viikolla kävin myös ympäristöoikeuden tentissä, joka oikeasti tulisi vasta toisena vuotena, mutta koska ympäristö oli yksi valintakoekirjoista, ajattelin että voisi kokeilla sitä jo nyt. Osa alueesta jäi lukematta, mutta tentti ei vaikuttanut hirveän vaikealta. On todennäköistä etten pääse siitä nyt läpi, mutta joulukuussa teen sen sitten uudestaan ja sillä kertaa luen koko alueen. Oli myös mukava huomata miten paljon hyötyä lakikirjasta on tentissä. Sieltä löytyi suoraan asioita, joista ei muuten ollut hajuakaan.
Ammattikorkeakoulussa olin linjalla, johon otettiin käytännössä kaikki halukkaat jotka vain osasivat nimensä kirjoittaa. Oikikseen useimpien täytyy tehdä hieman enemmän töitä ja oletinkin että kahdensadan phuksin joukkoon olisi valikoitunut hieman homogeenisempi porukka. Toisaalta monipuolisuus on erittäin hyvä asia ja joukosta kyllä löytyy ne samanhenkiset aivan varmasti, jopa minulle, jonka sosiaalisuus on valikoivaa sorttia. Mutta kyllä siellä kaiken maailman hössöttäjiäkin on.
Nyt, kaksi viikkoa vapaata ja sitten ensimmäisten aineopintojen pariin. Tiedossa oikeushistoriaa.
